Heimossa loppukevään ja kesän ajan hommia painaneen Samin harkkajaksoa on jäljellä enää pari viikkoa. Nyt olikin otollinen aika katsoa taaksepäin ja istuttaa Sami näppiksen ääreen kertomaan omin sanoin, miten kesä Heimolla on sujunut. 🔥
Hoi!
Nythän on käymässä niin että meikäläisen harjoittelujakso Heimolla lähestyy päätöspistettään, niin ajattelin tässä optimaalisessa vaiheessa tulla kertomaan siitä teille blogin muodossa. Nyt, ennen kuin tämän virkeän kollektiivin propaganda on ohjelmoinut aivoni kokonaan uudelleen. Nyt kun minulla on vielä omia ajatuksia jäljellä!
No kuka se siellä huutelee?
En minä huuda vaan puhun rauhallisella äänellä. Olen Sami Luomanmäki, 41-vuotias Tampereen Aikuiskoulutuskeskuksen markkinoinnin opiskelija (kurssillahan on puoli sivua pitkä nimi, niin mennään tällä termillä). Olen pitänyt hallussani monenlaista titteliä lähinnä hallinnon ja logistiikan puolelta aikaisemmin.
Tämän koulutuksen myötä oli mahdollisuus uppoutua aihepiirin joka oli jäänyt hieman katveeseen työurallani, vaikka jonkinlaista pakkausta, nettisivua ja esitettä on joskus ohimennen suunniteltukin. Tartuin tilaisuuteen opiskella markkinointia oikein mielelläni.
Miksi Heimolle?
Kun lähdin etsimään koulutukseen kuuluvaa työharjoittelupaikkaa, niin pysähdyin hetkeksi miettimään millä agendalla touhuun lähdetään. Etsitäänkö suoraan tulevaisuuden työpaikka? Paikka mikä olisi mahdollisimman vaivaton? Päätin kuitenkin edetä kiinnostavuus ja oppimishyöty edellä. Luontaisesti lähdin tutkiskelemaan videotuotannon parissa toimivia yrityksiä. Ja kun tässä kerran markkinointia opiskellaan niin ihastuin välittömästi Heimon Filmsin graafiseen ulkoasuun ja viestintään. Katsokaapa vaikka ihan ajatuksen kanssa tuota majesteetillista Heimon logoa, sen täyteläisiä geometrisia linjoja ja verkkokalvoja hyväilevää värimaailmaa. Tai nettisivujen ulkoasua tai mitä ja miten siellä ja somessa viestitään. Kuinka Heimon tyyli poikkeaa harmaasta massasta edukseen. Hauskan oloisia tyyppejäkin vielä!
Näistä lähtökohdista hakemusta Heimolle jonka seurauksena nopeasti haastatteluun jossa pääsimme yhteisymmärrykseen harjoittelun aloittamisesta.
Mitä tuli tehtyä?
Täytyy myöntää että olin aluksi hiukan hukassa aloittaessani Heimolla. Paljon uusia henkilöitä ja käytäntöjä. Oma pääasiallinen tehtävä (tästä kohta) ei käynnistynyt aivan sormia napsauttamalla. Tutustuinkin tässä vaiheessa rauhassa henkilöstöön sekä Heimon sisäiseen materiaaliin. Mainittakoon myös että olen työskennellyt käytännössä erittäin itsenäisissä tehtävissä valtaosan työurastani ja kaikki se hulina sekoitti jonkin verran plasmojani. Palaverien, markkinoinnin tehtävien ja taustatyön myötä aloin saada punaisesta langasta kiinni. Jessen ja Jyrin kanssa vielä laadittiin suunnitelma selkeine aikatauluineen ja tavoitteineen. Pääprojektini, eli Heimon kehittämän videokuvaajat.fi-alustan graafinen uudistaminen saattoi toden teolla alkaa.
Tässä kohtaa täytyy aivan erikseen mainita kuinka hieno työkulttuuri Heimolla vallitsee, kun juuri aloittaneen harjoittelijankin mielipidettä tiedustellaan ja aidosti kuunnellaan. Tämä muuten toimii terävien havaintojeni mukaan hienosti läpi henkilöstön, fakta joka tuo valoa paljon kokeneen, kyynisen könsikkään mustuneeseen sydämeen. ”Heimo” ei ollutkaan mikään keksitty imago.
Nopeasti päästiin kuvaamaan myös Myyntimiesten kesäsarjaa, osallistumaan workshopiin, käymään Heimomökillä (tämä oli aivan hulvaton reissu) ja niin edelleen. Juttuja mitkä eivät liittynyt varsinaiseen toimenkuvaani mutta erittäin hyödyllistä ja hauskaa yhtä kaikki, Heimo Filmsille oli siis mukava laskeutua.
Nyt pari kuukautta myöhemmin alkaa olemaan päätyön osalta valmista ja ilokseni voin havaita että mukaan on tarttunut paljon oppia myös asian vierestä sekä hupaisia hetkiä Heimo-tyyppien kanssa työskennellessä. Graafisen suunnitelun osalta olen itseasiassa yllättynyt kuinka roimasti parempi lopputuloksesta tuli odotuksiin nähden, kun ottaa huomioon kuinka surulliselta ensimmäiset hahmotelmat näyttivät. Mutta niin kuin Skotlannin kuningas, Robert Bruce I sanoi joukoilleen vuonna 1314 ennen Bannockburnin taistelua: ”Jos et heti onnistu niin yritä, yritä ja yritä uudelleen”. Ja niinhän minä tein. (Skotlantilaiset muuten voittivat tuon taistelun).
Kasvoipa muuten samalla arvostus luovien alojen toimijoita kohtaan. Se ei ole aina mitään helppoa kun tyhjä piirtoalusta on nenän edessä. Se on kun tuijotus tyhjyyteen. Ja kun luomistyö ei sujukaan niin kuin pitäisi. Tyhjästä ei ole aina helppo nyhjäistä. Kaikki ne groteskit hahmotelmat, pikseleistä muodostuneet irvikuvat! Eihän niitä voi ihmisten näkökenttään tuoda vaikka deadline koputteleekin olkapäähän!
Mutta tarina ei ole aivan vielä ohi, loppuajaksikin on pienempiä projekteja tulilla, niin sanotusti. On kuitenkin hiljalleen aika kääntää katse myös tulevaan.
Mitä seuraavaksi?
Minne sitten päädynkin, niin toivomuksenani on että voisin hyödyntää opiskelujakson aikana kertynyttä osaamista jollain tavalla. Olen aina ollut luova, mutta tälle ominaisuudelle ei aina löydy tilaa riippuen työtehtävästä. Näkisin niin, että markkinoinnin osalta osaamiseni on kasvanut koulutuksen ja työharjoittelun aikana merkittävällä tavalla.
Haluan myös omalla panoksellani tuoda heimomaista työkulttuuria seuraavaan paikkaan. Täällä kun käytännöt ja toimintatavat ovat sen verran jiirissään ammatillisella ja inhimillisellä tasolla. On hienoa havaita kuinka hyvinkin erilaiset ihmiset saavat homman toimimaan.
Mutta eiköhän tässä ole jaariteltu jo riittävästi! Laitetaan homma ns. pakettiin.
Kiitos Heimo Films, TAKK:in pätevät kouluttajat ja hauskat luokkatoverit! Olihan reissu…
-Sami
PS. Loppuhuomautuksena: Tiedän mitä ajattelet, minua ole ohjailtu Heimon taholta millään tavalla tekstin sisältöön liittyen. Ei ole luvattu palkkioita, joskin saatan vaatia sellaista myöhemmin! 😎